Tilaa olla ja hengittää

Hehkutin eilen naamakirjassa miten tyytyväinen olen meidän talliin. Aina on asioita jotka harmittavat, mutta tärkeitä on tila. Että sitä on tarpeeksi, fyysisessä ja henkisessä mielessä. Fyysinen tila hevosten kanssa on ihan ehdoton juttu, ne vain ovat tyytyväisempiä mitä isommassa ja selkeämmässä tilassa ne saavat olla. Riitoja on vähemmän jne. Sama koskee ihmisiäkin. Henkinen tila on sitä että saa olla rauhassa oma itsensä ja tehdä asioita omalla laillaan, tietyt turvallisuusseikat muistaen ja muiden tarpeita kunnioittaen.

Olen käynyt talleilla joissa kovastikin painotetaan henkistä hyvinvointia, hehkutetaan kehotietoisuutta ja hevosmiestaitoja kalliiden kouluttajien johdolla, mutta samaan hengenvetoon äänekkäästi arvostellaan muita kanssaihmisiä. Jos ihmiset osaisivat huolehtia siitä että vuorovaikutus, joka on 50% meidän jokaisen vastuulla, olisi aina mahdollisimman rakentavaa ja avointa. Kun se ei riitä että sitä odottaa muilta. Selän takana napiseminen ja moittiminen ei yhtään auta selvittämään ristiriitoja.

Ihmisillä on aina ollut hevosia, niiden kanssa on asuttu ja sodittu. Hevosenpito on haastavaa mutta ei siitä nyt pidä tehdä liian monimutkaista! Itse olen tehnyt valintani aika pitkälle luonnonmukaisuutta kunnioittaen, alkaen siitä että en ole ottanut liian herkkähipiäisiä polleja vaivoikseni ;-). Mieluusti tänäkin aamuna menen viettämään meditatiivista laatuaikaa pörröisten kylmäveristen kanssa. Osa kavereista on minuakin lyhempiä, mutta sitäkin suurempia persoonia ;-)