Itseäni tapaamassa

Marja-Leena kirjoitti blogissaan inspiroivasti ja osuvasti siitä miten voisi järjestää itselleen "taiteilijatreffejä", tilaisuuksia joissa juhlistaa itseään ja hakea elämään myönteisiä merkityksiä. Tajusin lukiessani juuri niin tekevänikin. En ole lukenut Julia Cameronin tekstejä, mutta idea on sama.

Yleensä treffeillä olen yksin, tosin joskus joku hyvä luento tai koulutuskin voi ajaa samaa asiaa. Käyn treffeillä jossain tosi kivassa lounaspaikassa, kahvilla ja ehkä torilla. Treffit voivat tapahtua myös pihatöissä, erityisesti illalla saatan mennä pikkuruiseen kasvihuoneeseeni istumaan. Treffeillä voi ihmisten sijaan olla nelijalkaisia, useimmiten hevosia. Iso pihattotarha on hyvä treffiapaikka jossa saa olla lähellä mutta kuitenkin rauhassa. Myös joogasali toimii hyvänä treffipaikkana.

Treffeillä olen erityisen tietoinen itsestäni ja näen itseni siinä osana ympäristöä mutta kuitenkin erillisenä. Olen tietoinen siitä mitä tunnen, ajattelen, mutta harvemmin erityisesti suunnittelen mitään. Olen vain ja nautin olemisestani.

Kirjoitin eilen hiukan turhautuneena egon höpinöistä jotka aika turhaan syövät paljon aikaa ja energiaa. Tässä on jonkinlainen vastakohta, ja täytyy sanoa että enenevässä määrin siihenkin menee paljon aikaa, mutta se ei tunnu turhalta vaan välttämättömältä. Ehkä tämä on minun tapani päivittyä ja harjoittaa tietoisuustaitoja.