1.5.2013

Huhtikuuni / My April

Aikomuksenani on päivittää blogia useammin, mutta Portugalin matkalle lähteminen ja siellä oleminen on vienyt aikani ja ajatukseni. Kinkkiset ongelmat Maunon kanssa tuntuivat helpottavan ennen matkaan lähtöä, mikä helpotti myös mieltäni. Huoli hevosesta oli kova koko huhtikuun ja vasta nyt tajusin miten rauhallisesti ja päättäväisesti osasinkaan suhtautua :-). Tyypillistä minua! Toimin parhaiten hankalissa tilanteissa ja jos on liian tylsää, täytän päätäni kaikenlaisilla turhilla huolilla.

Matkoilla saa toivottua etäisyyttä omaan arkeensa ja näkee sen kirkkaammin. Nyt näin että olen ollut liian väsynyt ja kiireinen huomaamaan ja huolehtimaan eläinteni tarpeista. Olen ajatellut liikaa ja tehnyt liian vähän. Hyvä ystäväni tyttärensä kanssa huolehtivat eläimistäni (eivät hevosista kuitenkaan) matkan ajan ja tekivät paljon töitä koirieni kanssa. Vastassa oli siis kaksi varsin väsynyttä ja tyytyväistä koiraa :-)

Nolona ja häpeissäni puolustaudun kuitenkin sillä että oman yrityksen perustaminen ja ensimmäisen vuoden pyörittäminen yksin on vienyt liikaa aikaa ja energiaa. On vain suunniteltava ajankäyttö paremmin jotta perheelle ja eläimillekin jää jotain.

****************

I thought updating my blog more often, but traveling to Portugal took my time and ideas. Serious problems with Mauno felt a bit easier just before my trip and it felt easier to leave him, as well. Just now I realize how worried I have been and how calm and assertive I was :-). Just typical of me! I'm at my best in complicated situations. When its boring I fill my mind with unnecessary worries.

When traveling we can get good distance to our lives and we are more able to see it clearly. Now I can see I have been too tired and too busy to notice and take care of the needs of my furry friends. I have been thinking too much and doing too little. Good friend of mine and her daughter took care of my pets (not horses) during the trip and worked a lot with them. Now I have two very happy and tired dogs.

Ashamed I can only defend myself by the fact that first year running my own bisnes took all my time and energy. And I have to take more time for my family including my pets.


2 kommenttia:

  1. Tällaista se on, aina tuntuu että on kompuroinut. Herkkä omatunto ja valmius tunnustaa oma osallisuus kaikkeen taitaa kyllä olla ammattitauti.

    Minulla on nyt menossa yhdestoista yrittäjävuosi, mutta vaihdoin yhtiömuotoa ja laitoin paljon muutenkin uusiksi vuosi sitten, ja muutokset jatkuvat edelleen. Kyllä yrittämisessä oikeasti on aika paljon työtä. Silloinkin kun kuviot ovat kunnossa, yrittäjä on koko ajan tavallaan päivystämässä mitä firman hallinto, raha-asiat jne vaativat. Se on kivaa mutta kyllä se myös vie veronsa.

    VastaaPoista
  2. juu voisihan sitä esitellä vain julkisivua, mutta jostain syystä (ehkä olen niin umpirehellinen) se ei onnistu ;-)

    Edellisissä blogeissani taisin kipuilla kovastikin luopumista työ- ym. yhteisöiden turvallisuusilluusiosta. Nyt olen tyytyväinen vaikka ymmärrettävästi väsynyt. Annan itselleni luvan olla epätäydellisyyden lisäksi väsynyt aivan hullusta urakasta :-D

    VastaaPoista