27.5.2013

Rytmejä

Se on hassua ja jokseenkin tavallista, että ajateltuani muutamana päivänä jotain tiettyä asiaa tai näkökulmaa, se putkahtelee esille kirjojen sivuilla, lehdissä, blogeissa, keskusteluissa ystävien ja asiakkaiden kanssa.

Niinkuin nämä rytmit. Teini-ikäinen tarvitsee apua huomaamaan että on nälkä, väsynyt, ärtyisä jne. Pienemmän lapsen kanssa se on... no jokainen sen tietää, että kaksi valvottua yötä voi olla sattumaa, kolmannesta kierre pitää saada katkaistua. Ihminen tarvitsee rytmejä ja rakenteita jotta elämästä ei tulisi kaaos, jotta ei kuluttaisi liikaa ja jotta olo olisi turvallinen.

Hevoset ja koirat ovat tapaeläimiä, hyvin rytmillisiä ja järjestystä kaipaavia. Niillä on vahva biologinen kello joka kertoo koska syödään tai nukutaan. Aamulla menen tallille kymmenen aikaan ja hevoset ovat syöneet aamuheinänsä ja torkkuvat tarhassa. Voin työskennellä noin neljä tuntia sotkematta niiden elämänjärjestystä. Illalla kahdeksan jälkeen on ihan turha ehdottaa mitään. Iltaheinät ja iltarauha, syödään jotta selvitään hengissä yön pimeydestä ja kylmyydestä.

Ja niin olen viime viikot rakennellut arjen struktuureja, syömisen, nukkumisen, liikkumisen ja lepäämisen turvaksi. On määritelty sitä mikä on normaalia väsymystä, mikä taas voi olla jotain muuta. Onko väsymys enemmän matalaa vireystilaa, fyysistä uupumusta, harmitusta vai unen tarvetta. Entä uni, onko se kovalevyn puhdistusta vai poistumista. Ja syöminen, mistä tulee hyvä tai parempi mieli, virkeä olo vai kauhea pöhnä. Miten voi levätä väsymättä enemmän ja voiko lepo olla tekemistä tai hiljaisuuden kuuntelemista.

Kaikenlaista elämäntaidonvalmentajaa on liikkeellä, mutta minusta tämä tuntuu monesti toimivammalta, konkreettisemmalta ja helpottavammalta kuin perinteinen terapiakeskustelu. Ainakin jossain kohtaa.

Hyvää yötä, uni voittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti