29.8.2013

So Cold

22.8.2013

Iltasadut

Joku joskus esittelin ideaa Julia Cameronin Aamusivuista. Minulla ne on iltasanoja. Kirjoitan blogia yleensä umpiväsyneenä lähes nukahtamispisteessä. Laitan pisteen päivälle ja aivoni ovat lepotilassa. Päivällä tulisi huomattavan laadukkaampaa ja loogisempaa tekstiä, mutta tykkään kirjoittaa tässä venyvässä ajatusvirrassa.

Tunsin tänään olevani vähintäänkin kuningatar. Olin ruhtinaallisella kahden tunnin lounaalla jokirannan hifistelypaikassa. Tuli mieleen että kyllä on yltäkylläistä elämää, istua fiksun ja mukavan kollegan kanssa trendiravintolassa missä saa kunnollista salaattia ja luomu sitä ja tätä.  Että ihmisten joukossa leppoisassa lämpimänharmaassa arjessa voi tuntea olevansa turvassa ja arvossa. Sitten vielä juostessani viime hetkillä sorvin ääreen, törmään kummisetääni jota en ole pariin vuoteen nähnyt, ilahdumme valtavasti, halaan häntä ja juoksen taas. Ja ihmiset joita tapaan työssäni ovat taas hiukan päässeet eteenpäin ja alleviivaamme parempaa elämää ja tyytyväisyyttä siihen. Illalla istun pitkään koiran kanssa kasvihuoneessa syömässä kaikista pienimpiä ja kypsimpiä tomaatteja, niitä oransseja, violetteja ja kirkkaanpunaisia. Niin hyvä elämä. Kiireinen ja väsyttävä viikko, mutta silti hyvä. Ensi viikolla hifistelen pääkaupungissa koko viikon.


20.8.2013

Osaamisen onni

Tänään olin tunnilla Maunon kanssa ja se meni niin hyvin :-). Olemme edistyneet ja maunomopo kulkee ajoittain jo tosi kivasti. Viime viikot olemme systemaattisesti hakeneet parempaa myötäämistä, eli sitä että hevosen leuka ja niska rentoutuu ja ohjastuntuma tulee herkemmäksi ja pehmeämmäksi. Käytännössä myötääminen pitää hevoselle opettaa siten että se oppii hakeutumaan oikeaan muotoon jolloin kuolainten ja ohjien paine, eli kiristävä tunne suussa (mikäli on kuolaimet) helpottaa. Tässä siis on harjoiteltu myös ongelmanratkaisukykyä, eli sitä että hevosen annetaan itse ratkaista miten paine hellittää ja sitä sitten nopeasti palkitaan antamalla pidempi ohja.

Tämähän on asia joka opetetaan jo varsana, mutta ainakin meillä tarvittiin paluuta juurille, eli taidon päivitystä sekä hevoselle että itselle. Tällä yksinkertaisella jutulla oli todella iso merkitys ja muutaman harjoituskerran jälkeen homma alkoi sujumaan todella hienosti.

18.8.2013

Edistyminen

Huomasin tänään että Taavista on kesän aikana tullut oikein komea poika. Hiukan liian paksu se on mutta läski muuttuu lihaksi syksyn mittaan, siitä olen aivan varma. Henkisesti se on myös mennyt eteenpäin. Viime syksynä se mm.

  • Ei yleensä lähestynyt ihmisiä vapaaehtoisesti
  • Pakeni kiinniotettaessa
  • Sai ihmisten kosketuksesta "sähköiskuja" ja saattoi rynnätä pois
  • Ei tykännyt krapsutuksista vaikka seisoikin hiljaa apaattisena
  • Pelkäsi tuulta, sitä että kaveria ei näy, kentän nurkkia, rakennusten nurkkia ja pihasta poistumista
  • Pelkäsi suihkeita, vettä ja saattoi potkaista kun otti jalasta kiinni
  • Oli aika vastahakoinen ratsastettava
  • Juoksuttaessa hätääntyi helposti kipittämään
  • Sai ratsastettaessa hepulikohtauksia jotka olivat aika vaarallisia
  • Etenkin laukannostoista kiihtyi, mikä meni pakenemiseksi ja pois alta juoksemiseksi
  • Oli melkein aina jännittynyt tai apaattinen

Ja nyt:

  • Tulee vapaaehtoisesti luo
  • Antaa yleensä aina ottaa kiinni
  • On yleisesti luotettava talutettava
  • Nauttii krapsutuksista ja nukkuu kun harjataan
  • Ei juuri pelkää tuulta tms tuttuja asioita vaikka onkin tarkka
  • Suihkeet yms menee helposti
  • On alkanut olemaan taipuisampi ja rauhallisempi ratsastettava
  • Kaikki ryntäily ja pukittelu on jäänyt pois kesän aikana
  • On harvoin jännittynyt tai huolestunut
  • Osaa rauhoittaa itsensä kun antaa aikaa miettiä asioita
  • On maastoillut yksinkin ihan rauhassa

Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, vaikka minusta tuntuukin että en ole osannut mitään, niin ehkä olenkin  :-)


Tunnevastuu

Minä jos kuka tiedän mitä ristiriitainen tunneviestintä lapsen ja vanhemman välillä tekee. Olen vuosia paininut omien kiintymyssuhdemörköjeni kanssa ja opiskellut samalla aiheesta enemmän ja enemmän, muodostaakseni käsityksen siitä miten tämä ilmiö liittyy minuun, työhöni ja oikeastaan koko maailmaan, missä ihmisten lisäksi elää joukko muita nisäkäslajeja.

Samanaikaisesti edelleen opiskelen traumaterapiamenetelmiä ja kiintymyssuhdekysymyksiin painottuvaa työskentelyä työnohjaajakoulutuksessa. Joku voisi ihmetellä, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, traumat ja työtehtävissä onnistuminen. Olen alkanut nyt työnohjaamaan muutamia sijoitusalalla työskenteleviä ja saanut hyvää palautetta siitä että tämä todella toimii.

Yksinkertaisesti juttu menee niin, että meidän jokaisen on aikuisiässä viimeistään ratkaistava kiintymyssuhteisiimme liittyvät ja niissä syntyneissä kiintymysmalleissa esiintyvät ongelmakohdat jotta voimme toimia sosiaalisesti vastuullisina aikuisina kotona, työssä ja vapaa-ajalla. Isommat ongelmat selvitetään terapioissa ja pienemmät työnohjauksissa tai muuten asioita tutkimalla.

Tunnetaitojen merkitystä työelämässä, yritysmaailmassa ja johtamisessa on viimevuosina tutkittu aika paljon. En ole kovin perusteellisesti perehtynyt tutkimuksiin koska asia on minusta niin itsestäänselvä, ettei siinä mitään tutkimuksia tarvita.

Ihminen tarvitsee turvallisen ympäristön jotta hän pystyy toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos hän esim työpaikalla kokee torjuntaa, hänen aivonsa eivät enää pysty toimimaan kunnolla sillä tunnekysymykset menevät aina järkiajattelun edelle.

Miten tämä sitten liittyy kiintymyssuhteisiin? Turvallisesti kiintynyt henkilö joka omaa turvallisen ns normaalin kiintymyssuhdemallin, pystyy toimimaan paljon, paljon paremmin sosiaalisissa tilanteissa kuin se jolla kiintymysmalli on turvaton, välttelevä tai ristiriitainen. Kyse on siis vuorovaikutusilmiöistä ja aivojen toiminnasta.

Kiintymyssuhdeongelmat leviävät koska ne ovat yhtäkuin vuorovaikutus ihmisten välillä. Kotona, töissä ja vapaalla.

*****************

Luin tänään kirjoituksen joka alkoi "En pidä pienistä lapsista". Kirjoituksen olisi voinut ohittaakin ajattelemalla että no, nykyään se on jokaisen valinta. Silti kirjoituksen kevyehkön tyylin takaa minuun kolahti arvoristiriita. Saanko olla pitämättä lapsista, vanhuksista, tummaihoisista, murrosikäisistä, koiraihmisistä, helluntailaisista....? Tottakai saan, mutta jos minulla on kielteinen suhde / käsitys jostain ihmisryhmästä, niin onko vastuullista laittaa sitä käsitystä jakoon? Toimittajan työssä täytyy olla joku vastuu siitä millaista arvomaailmaa välittää ja nyt voisi olla hyvä kohta kysyä onko vastuullista levittää lapsivastaista arvomaailmaa? (Ja heh, en malta olla pohtimatta mitä tämä kertoo kirjoittajan kiintymyssuhteista).

Kirjoittaja jatkaa: "En todellakaan aio pilata vaivalla treenattua kroppaani yhdenkään lapsen takia. En halua nousta yöllä syöttämään kitisevää kapaloa".

En todella aio alkaa ruokkimaan mitään mummoja jotka eivät tuota mitään. En todella halua edes nähdä vaikeavammaista tai yhtään sellaista asuinalueelleni. Ja uskovaiset ihmiset voitaisiin siirtää jonnekin omalle saarelleen. Muslimeista nyt puhumattakaan. Ja alkoholistit voitaisiin kuljettaa puolestani Ivaloon. Kunnioitan kyllä kaikkia jotka sietävät ja pilaavat elämäänsä vastenmielisyyksiä vaalimalla, mutta ei, minua varten se ei ole...

Tsiisus, tässä kohtaa repesin :-D En edes keksinyt enempää vastenmielisyyksiä.

Ko. kirjoitus, jota en aio tähän linkittää, koska se ei ole tarpeen, oli muuten ihan hyvää pohdintaa omasta rajallisuudesta ja valinnoista, mutta nuo "ventiloimiskohdat" kielivät siitä että lapset todella herättävät isoja tunteita. Kuten heikkous ja avuttomuus ylipäätään. Se on pelottavaa. Ja SE on pelottavaa.

A. Saarikoski tapansa mukaan kirjoitti aiheesta erittäin hyvin"Itsenäisyys on illuusio. Jokainen meistä tarvitsee toisia, siitä ei päästä mihinkään. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Terve, hallittavissa oleva ja toimintakykyinen keho on vain hetkellinen vaihe. Me sairastumme, vammaudumme, väsymme ja vanhenemme. Välillä olemme voimakkaampia ja välillä heikompia. Näissä tilanteissa me tarvitsemme toisiamme. Sillon kun näin tapahtuu minulle. Ei, vaan aina kun näin käy minulle, haluan olla sellaisen kulttuurin ympäröimänä, jossa tarvitsevuus ja riippuvuus ovat osa ihmisyyttä."

14.8.2013

Tarkemmin, selkeämmin

Levänneenä pystyn katsomaan tarkemmin, olen paremmin kuulolla ja tuntosarvet pystyssä. Väsyneenä ajatukset puuroutuu ja lakkaa näkemästä. Loma teki hyvää kaikille, sillekin joka huomasi että se ei ollut hyväksi. Ihmiset näyttävät erilaisilta, jotenkin tarkkapiirteisemmiltä. Joku uskalsi olla avoimemmin kiukkuinen siitä että "katosin", ja sekin on vain hyvä asia. Tunteet ovat pinnassa.

Hevosen kanssa oli eilen aivan ihmeellistä. Se kokee olevansa turvassa laumassa jossa on vain tuttuja ruunia. Se saa olla rauhassa ja epäsosiaalisena syrjässä, mutta kuitenkin mukana ja turvassa. Tällä tuntuu olevan sille iso merkitys. Se luottaa että kuuntelen sitä, esimerkiksi kun vein sen kentälle jossa hurjasteltiin koppakärryjen kanssa, se selvästi sanoi että odota hetki haluan katsoa mitä noi tekee. Eilen se todella halusi olla kanssani, nautti krapsutuksista ja kulki perässäni kuin koira. Kuljetimme yhdessä tavaroita paikoilleen ja sitten annoin leipää. Kiinnitin huomiota siihen miten rauhassa se jaksoi odottaa kun kaivoin leipiä saavista ja miten kohteliaasti se väisti kun annoin leivän sille.

Mietin että ehkä olen vain tarkempi ja selkeämpi omassa viestinnässäni.

12.8.2013

Uomissa

Ei ole mitään erityistä. Arki on palaamassa uomiinsa. Tomaatit kypsyvät tasaiseen tahtiin. Lapsi aloitti tänään yläasteen. Avaimet olivat hukassa ja housuja vaihdettiin moneen kertaan. Ensivaikutelma on tärkeä. Vastaanotto pyörähti käyntiin loman jälkeen. Löysin hevosille pari apuihmistä, loistotyyppejä molemmat. Lapsuudenperheen asiat loittonevat, Herra Altzheimer vilkuttaa polun päässä eikä sille voi tehdä mitään. Loppujen lopuksi kaikkien pitää hyväksyä yksinäisyytensä ja vastuunsa itsestään.

Minulle on tulossa työntäyteinen syksy. Työnohjaajakoulutus jatkuu, samoin EMDR. Lisäksi aloitan kehopsykoterapian perusopintoja. Kalenteri on buukattu täyteen jouluun saakka.

Toivon pääseväni hollantiin joulukuussa. Lapsuudenystäväni, paras ja ainoa, oli käymässä ja siitä tuli ajatus.


On vain ihmisiä kenen kanssa viihtyy ja on helppo olla. Sitä mieltä oli myös riiviöponi Mauno :-)

2.8.2013

Onnellisuus

Tämä kesäloma jota on siis vielä reilu viikko jäljellä, on ollut - niinkuin lomat yleensäkin - hiukan liian paineistettu kaikenlaisilla odotuksilla. Pitää ehtiä matkustamaan, tapaamaan vanhuksia ja viettämään aikaa perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Pitää saada kasvimaa tuottamaan satoa ja ehtiä keräämään ja säilömään.  Pitää ehtiä levätä ja imeä aurinkoa itseensä. Pitää ehtiä ratsastamaan, opettelemaan kärryttelyä, keräämään lantaa laitumilta, etsimään sopivia varusteita (voin kertoa että on yllättävän työlästä ja kallista hommaa).

Pitää ehtiä olemaan onnellinen.

Ensi viikolla on kesävieraita Pohjois-Karjalasta ja Hollannista. Mukaanluettuna toipilas, lapsuudenystävä ja lapsi joka osaa huonosti suomea. Ja kaiken tämän lisäksi on kesän ainoa heppakurssi ja kaksi sovittua valmennusta. Lauantaina lähden sitten työnohjaajakoulutukseen :-D. Voin kuvitella että olen tyytyväinen kun arki ja koulut alkavat seuraavalla viikolla.

Sillä arki tekee minut onnelliseksi. Se että elämässä on rytmi. Illalla istun sitten pimeässä terassilla ja mies tekee minulle drinkin. Aamulla nautin pienestä koiralenkistä ennen töihin lähtöä. Ja viikonloppu on odotettu ja tarkkaan aikataulutettu. Klo 8 ylös ja tallille, klo 14 tilamyymälään hakemaan maitoa ja muuta. Iltapäivällä ruuanlaittoa ja pihahommia.

Tänään minua harmitti kun kaupunki oli vielä ihan kuollut. Ei kiireisiä ihmisiä pahvimukit kädessään. Sensijaan bussissa oli vain jollain tapaa vaivaisia ihmisiä menossa jonottamaan terveyskeskukseen. Lääkärit ovat lomilla vielä. Kaupoissa oli vain alennuksen alennuksia, nyppyisiä neuletakkeja joita kukaan ei keväällä huolinut. Haluan syksyn, rytmin, sykkeen. Harrastukset, lounaat, kahvia pahvimukissa.