28.6.2013

Silmähaaveri

Viikko on mennyt ihan vilauksessa. Viime viikonloppuna olin sunnuntaina menossa ratsastamaan ja miehen oli tarkoitus hiukan seurustella toisen heposen kanssa. Huomasimme että Maunon silmässä on jotain vikaa, se oli selvästi kipeä ja valolle arka. Tarkemmin tutkittuamme totesimme että silmän verkkokalvolla on haava ja sen täytyy olla hyvin kipeä. Päivystävä elänlääkäri tutki ja totesi saman asian ja saimme sekä silmään laitettavaa antibioottia, että kipulääkettä pariksi päiväksi. Antibioottitippoja piti laittaa kahden tunnin välein, mikä tarkoitti siis aikamoisia järjestelyitä.

Silmä näytti paranevan hyvin, se ei enää ollut valolle arka, eikä hevonen vaikuttanut kipeältä. Tiistaina kuitenkin oma eläinlääkärimme totesi että reikä ei ole mennyt umpeen ja että hän ei pysty sanomaan onko silmässä vierasesine vai onko haava syvempi kuin ensin ajateltiin. Hän sitten päätti tehdä lähetteen Viikkiin hevossairaalaan, missä oli asian tutkimiseen tarkoitettu laitteisto ja osaaminen. Ei sitten auttanut kuin perua päivän hommat ja lähteä ajamaan. Onneksi sain kuskin mukaan, koska minulla ei ole trailerin vetämiseen tarvittavaa ajolupaa vieläkään ja mieskin ehti lähtemään Japaniin työreissulle.

Viikissä henkilökunta oli melkein yhtä hämmästynyttä kuin potilaskin, sillä hekään eivät ensin osanneet sanoa mistä on kyse. Silmää huuhdottiin ja juuri kun eläinlääkäri vitsaili avustajalleen että ei tässä ole kyse mistään painepesurista, tilanne korjaantui ja kökkö, mikä lie olikin, irtosi ja katosi. Paikalle hälytetty silmäspesialisti totesi saman ja muutamien näytteiden jälkeen lähdimme ajamaan kotiin.

Mauno (se hirviöponi) käyttäytyi koko ajan hyvin maltillisesti ja kärsivällisesti, tukevasti lääkittynä, moneen kertaan rauhoitettuna, pisteltynä, nälkäisenä, janoisena ja kipeänä, huolimatta yli neljän tunnin kopissaseisomisesta ja hikoilusta helteessä moottoritiellä. Viikissä sitä hämmästytti kaikkien laitteiden, vilkkaan liikenteen ja muutenkin maalaispojalle oudohkon ympäristön keskellä vain kolme asiaa ja nekin lievästi. Kopiseva asfalttipiha (emme juuri koskaan ole olleet asfaltilla). Hevossairaalan lasiovet ja niistä näkyvä oudonvärinen kuvajainen. Lattiakaivo (tämä oli entuudestaan tuttu juttu, Mauno ei halua kävellä lattiakaivon yli).

Koko episodi on nyt suurnpiirtein ohi. Parina päivänä vielä laitetaan silmäsalvaa, mutta tänään vein molemmat pojat takaisin laitumelle. Taavi raukka on joutunut seisomaan tarhassa koko sen ajan koska arveltiin että hän ei kuitenkaan viihdy laitumella yksin. (Pojilla on siis nyt oma yhteinen laidun, Maunon epäsosiaalisen käytöksen ja Taavin liian vilkkaan / kiihkeän rakkauselämän takia.) Olemme siis tyytyväisiä vaikka lomarahastoon tuli aika iso lovi :-/.

2 kommenttia:

  1. Silmä vissiin on parantunut hyvin?

    VastaaPoista
  2. ilmeisesti, kun en ainakaan paljaalla silmällä näe mitään erityistä siinä silmässä ja lääkkeetkin loppuivat viikonloppuna :-D

    VastaaPoista