Niinkuin joku saattaa tietääkin, teen välillä hevosten kanssa myös terapiatyötä, toisin sanottuna hevosavusteista terapiaa, mikä ei siis ole sama kuin ratsastusterapia. Tähän olen käynyt eläinavusteisen tunnetaito-ohjauksen koulutusta, jonka ohjaajatason suoritin reilu vuosi sitten, ja nyt jatkan sitten toista vuotta, valmistuakseni valmentajaksi / työnohjaajaksi. Tuo koulutus mitä kävin antoi muutamia todella hyviä ja maanläheisiä työkaluja jotka toimivat eläinten ja ihmisten kanssa, yhdessä ja erikseen.
Taavi on viime päivinä ollut taas hiukan huolestuneempi kuin aiemmin keväällä. Silloin kun se tuli minulle, siihen oli hiukan vaikea saada kontaktia. Se on hyvin koulutettu, rauhallinen ja sillä on hyvät sosiaaliset taidot laumassa (toisin kuin toisella hevosellani). Silti se jännittää tiettyjä ihan tavallisiakin tilanteita ja jännittäessään se "sulkeutuu", eli menee "autistiseen" tilaan johon liittyy tietty ilme ja alahuulen roikkuminen (mikä siis muuten on rentoutumisen merkki, mutta tässä kohtaa se ei ole sitä).
Luulen että se jännittää tulevaa lauman siirtymistä laitumelle (kymmenenvuotias hevonen tietää että kesällä kaikki muuttuu), osittain siksi että se ottaa paljon vastuuta lauman turvallisuudesta.
Toinen juttu mitä se saattaa jännittää, on ratsutus, eli ratsuttaja käy kerran viikossa ja pyytää siltä enemmän. Pari viikkoa sitten se jotenkin "sekosi" laukannostossa ja esitti sellaisen rodeon että pelästytti ratsastajan (ja itsensä) pahasti. Sen jälkeen "ilme" palasi.
Tästä huolimatta se on hiukan ollut mukana terapioissa, noin kerran viikossa. Sekään ei ole sille tuttu juttu. Työskentelemme sen kanssa vapaana kentällä, jolloin se saa itse päättää tuleeko vai eikö tule. Kentällä se ei näytä huolestuneelta. Harjatessa kylläkin, ja olemme ottaneet Taavin ilmeen osaksi työstettäviä asioita, koska ongelma on kutakuinkin sama kuin terapia-asiakkailla (jännittäminen huolestuttavissa, vaativissa tai sosiaalisissa tilanteissa, dissosiatiivinen "poistuminen").
Kentällä opettelemme ottamaan kontaktia "jämäkän leikkisällä" tavalla, hoitotilanteissa tarkkailemme sen pysymistä "sietoikkunassa", lievän epämukavuuden alueella, varomalla menoa kipukynnyksen yli. Ja minä olen tietty koko ajan turvana hevoselle.
Taavi on viime päivinä ollut taas hiukan huolestuneempi kuin aiemmin keväällä. Silloin kun se tuli minulle, siihen oli hiukan vaikea saada kontaktia. Se on hyvin koulutettu, rauhallinen ja sillä on hyvät sosiaaliset taidot laumassa (toisin kuin toisella hevosellani). Silti se jännittää tiettyjä ihan tavallisiakin tilanteita ja jännittäessään se "sulkeutuu", eli menee "autistiseen" tilaan johon liittyy tietty ilme ja alahuulen roikkuminen (mikä siis muuten on rentoutumisen merkki, mutta tässä kohtaa se ei ole sitä).
Luulen että se jännittää tulevaa lauman siirtymistä laitumelle (kymmenenvuotias hevonen tietää että kesällä kaikki muuttuu), osittain siksi että se ottaa paljon vastuuta lauman turvallisuudesta.
Toinen juttu mitä se saattaa jännittää, on ratsutus, eli ratsuttaja käy kerran viikossa ja pyytää siltä enemmän. Pari viikkoa sitten se jotenkin "sekosi" laukannostossa ja esitti sellaisen rodeon että pelästytti ratsastajan (ja itsensä) pahasti. Sen jälkeen "ilme" palasi.
Tästä huolimatta se on hiukan ollut mukana terapioissa, noin kerran viikossa. Sekään ei ole sille tuttu juttu. Työskentelemme sen kanssa vapaana kentällä, jolloin se saa itse päättää tuleeko vai eikö tule. Kentällä se ei näytä huolestuneelta. Harjatessa kylläkin, ja olemme ottaneet Taavin ilmeen osaksi työstettäviä asioita, koska ongelma on kutakuinkin sama kuin terapia-asiakkailla (jännittäminen huolestuttavissa, vaativissa tai sosiaalisissa tilanteissa, dissosiatiivinen "poistuminen").
Kentällä opettelemme ottamaan kontaktia "jämäkän leikkisällä" tavalla, hoitotilanteissa tarkkailemme sen pysymistä "sietoikkunassa", lievän epämukavuuden alueella, varomalla menoa kipukynnyksen yli. Ja minä olen tietty koko ajan turvana hevoselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti