Hirviöponiini liittyen olen käynyt taas kovia sisäisiä keskusteluita ja itse asiassa viime yön nukuin toosi huonosti niihin liittyen. Hyökkäävä ja ihmisen rajoja kunnioittamaton käytös on ehkä hankalin käytösongelma hevosella, koska se todella tekee hevosesta vaarallisen. Kyse on laumahierarkiasta ja siitä että hevonen on oppinut että laumassa on johtaja jota kannattaa kunnioittaa pysyäkseen itse turvassa. Laumahan on hevoselle ennenkaikkea turva. Nyt kun Mauno on pois laumasta, se "testaa" voiko hän itse olla itsensä johtaja vai onko joku joka on ylempänä.
Meillä on paljon tilanteita jotka sujuvat hyvin, koska Mauno ei pelkää asioita. Sitten on tilanteita joista se ei kauheasti pidä, ja niissä se ikäänkuin laajentaa vastuualuettaa pikkuhiljaa jos en pidä varaani. Niissä tilanteissa luottamus on rikkoontunut. Sellaisia tilanteita on satulavyön kiristäminen ja herkuttelun estäminen. Mauno provosoituu erityisesti siitä jos heilutan tai kohotan kättä sen edessä, koska joskus olen sillä estänyt hyökkäysliikkeen. Mutta nyt se ei toimi yhtään vaan provosoi. Lopetan hyökkäyksen ottamalla sen päästä kiinni ja pitämällä sitä aivan hiljaa jonkin aikaa. En puhu mitään enkä liiku. Muistuttaa paljon holdingia :-).
Ja on tilanteita joissa se antaa vastuun minulle ja luottaa, kuten reissussa ollessamme, kärryillä ajaessa, enimmäkseen ratsailla sekä tänään kun klippasin sen mahan paljaaksi. Se selvästikin pelkäsi aika paljon klipperin kovaa ääntä, yritti paeta ensin mutta sitten rauhoittui kun määrätietoisesti aloin ajelemaan karvoja (arimmasta mahdollisesta paikasta) ja lopuksi oli aivan rento ja melkein nukkui.
Eli kun teen analyysia tilanteista jotka eivät suju, niihin liittyy useita rajoittamisen ja kieltämisen kokemuksia joissa olen ehkä ollut eriasteisesti vihainen. Sensijaan uusi pelottavakin juttu jossa olen vain määrätietoinen, sujuu. Huonojen tilanteiden estäminen on siis ensisijaista, en saa tehdä asioita jotka provosoivat ja missään tapauksessa en saa itse provosoitua, kuten karjua tai huitoa. Niin en ole pitään aikaan tehnytkään. En myöskään saa millään lailla osoittaa pelkoa, epävarmuutta, väistää tms. Kaikessa vain täytyy olla määrätietoinen, rento ja rauhallinen.
Satulavyön kiristämiseen liittyvä inhotus poistunee klippauksen myötä, eikä se ole ongelman ydin. Ongelman ydi on siinä että se katsoo aiheelliseksi ja mahdolliseksi ajaa minut pois alueeltaan. On myös ollut tilanteita joissa se raivostuu kun en kiinnitä siihen huomiota tai annakaan ruokaa mikä on taskussani. Näitä saa vielä paljon pähkäillä.
On vapauttavaa ja tärkeää olla välillä terveemmän hevosen kanssa, kuten Taavi on. Se kun ei koskaan mene ylitseni vaikka kyseenalaistaa sekin. Ja Iidan kanssa kävimme tänään kävelyllä (ei, se ei vielä ole omani mutta käyn siihen tekemässä tuttavuutta). Iida on tarkkaavainen ja huolehtiva, kantaa erilailla vastuuta ja sen täytyy oppia luottamaan että minulla on isoin vastuu.
Meillä on paljon tilanteita jotka sujuvat hyvin, koska Mauno ei pelkää asioita. Sitten on tilanteita joista se ei kauheasti pidä, ja niissä se ikäänkuin laajentaa vastuualuettaa pikkuhiljaa jos en pidä varaani. Niissä tilanteissa luottamus on rikkoontunut. Sellaisia tilanteita on satulavyön kiristäminen ja herkuttelun estäminen. Mauno provosoituu erityisesti siitä jos heilutan tai kohotan kättä sen edessä, koska joskus olen sillä estänyt hyökkäysliikkeen. Mutta nyt se ei toimi yhtään vaan provosoi. Lopetan hyökkäyksen ottamalla sen päästä kiinni ja pitämällä sitä aivan hiljaa jonkin aikaa. En puhu mitään enkä liiku. Muistuttaa paljon holdingia :-).
Ja on tilanteita joissa se antaa vastuun minulle ja luottaa, kuten reissussa ollessamme, kärryillä ajaessa, enimmäkseen ratsailla sekä tänään kun klippasin sen mahan paljaaksi. Se selvästikin pelkäsi aika paljon klipperin kovaa ääntä, yritti paeta ensin mutta sitten rauhoittui kun määrätietoisesti aloin ajelemaan karvoja (arimmasta mahdollisesta paikasta) ja lopuksi oli aivan rento ja melkein nukkui.
Eli kun teen analyysia tilanteista jotka eivät suju, niihin liittyy useita rajoittamisen ja kieltämisen kokemuksia joissa olen ehkä ollut eriasteisesti vihainen. Sensijaan uusi pelottavakin juttu jossa olen vain määrätietoinen, sujuu. Huonojen tilanteiden estäminen on siis ensisijaista, en saa tehdä asioita jotka provosoivat ja missään tapauksessa en saa itse provosoitua, kuten karjua tai huitoa. Niin en ole pitään aikaan tehnytkään. En myöskään saa millään lailla osoittaa pelkoa, epävarmuutta, väistää tms. Kaikessa vain täytyy olla määrätietoinen, rento ja rauhallinen.
Satulavyön kiristämiseen liittyvä inhotus poistunee klippauksen myötä, eikä se ole ongelman ydin. Ongelman ydi on siinä että se katsoo aiheelliseksi ja mahdolliseksi ajaa minut pois alueeltaan. On myös ollut tilanteita joissa se raivostuu kun en kiinnitä siihen huomiota tai annakaan ruokaa mikä on taskussani. Näitä saa vielä paljon pähkäillä.
On vapauttavaa ja tärkeää olla välillä terveemmän hevosen kanssa, kuten Taavi on. Se kun ei koskaan mene ylitseni vaikka kyseenalaistaa sekin. Ja Iidan kanssa kävimme tänään kävelyllä (ei, se ei vielä ole omani mutta käyn siihen tekemässä tuttavuutta). Iida on tarkkaavainen ja huolehtiva, kantaa erilailla vastuuta ja sen täytyy oppia luottamaan että minulla on isoin vastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti