4.7.2013

Loman tarpeessa -päivitys

Tänä vuonna päätin pitää lomaa hiukan myöhemmin kuin yleensä. Tämä viikko on ollut työn puolesta  ihan tavanomainen, mutta silti ajatus "vielä yksi viikko" on hiukan liikaa. Jotenkin tuntuu siltä että ajatus lomasta lässähtää kun sitä lomaa ei tulekaan. Tai sitten se johtuu vain väsymyksestä.

Olen ajatellut että haluaisin tehdä työtä niin sopivasti että kuukauden lomaa ei tarvitsisikaan. Kukkaro sanoo toista. Tällä hetkellä realiteetti on se, että töitä pitää tehdä talon, auton ja hevosten takia enemmän kuin haluaisin.

Työtä ei viikossa saa olla liikaa, mutta olen todennut että jos päivässä on enemmän kuin kuusi tuntia asiakastyötä, se on liikaa. Ja minulla on välillä ollut niitä 7-8 tunnin päiviä ja välillä 4-5 tunnin. Keskimäärin siis 6 tuntia mutta ei tasaisesti.

Syy pitkiin päiviin on hevoset. En halua kiirehtiä tallilta kotiin ja töihin, vaan keskittyä rauhassa siihen mitä teen. Syksyllä täytyy jäädä aikaa Joogalle. Se on niin tärkeää oman jaksamisen kannalta. Samoin oikein syöminen. Väsymys ajaa helposti hiilihydraatti - kofeiini kierteeseen joka sotkee verensokeritasapainoni pitkällä juoksulla. Olen myös todennut että tarvitsen kunnollisen tuolin töihin, sellaisen jossa oikeasti on hyvä istua. Ja osan päivästä voisin keikkua satulatuolissa. Tällä hetkellä istuminen sattuu lonkkiin. Työhuone on myös kesäpäivinä ihan liian kuuma. Vaikka teen töitä aika kevyissä ja mukavissa vaatteissa, ilman kenkiä jne, niin silti on välillä todella epämukava olo. Puutunut, kuuma ja jotenkin turvonnut. Uskon että oma epämukavuuteni välittyy myös asiakkaalle, tavalla tai toisella. Peilisolut toimivat tässäkin.

Ja oman elämän pitää olla kunnossa. Tällä viikolla 90 vuotias isoäitini soitti kotiinsa poliisit, koska tunsi olonsa niin uhatuksi. Mummi on nyt geropsykiatrisella osastolla, eikä varmaankaan pääse enää kotiinsa. Olen aika tehokkaasti sulkenut oman suruni pois mielestä, koska muut ovat olleet niin hätääntyneitä. Hoitopolku ja etuusasiat ovat kuitenkin minulle tuttuja, eikä ajatus mummista suljetulla osastolla tunnu ehkä niin kovin vieraalta. Asia on siis minulle neutraalimpi kuin muille lähisukulaisille. Silti se on vienyt paljon ajatuksia ja voimia.

On hirvän tärkeää suojata itsensä altistumasta liian paljon vaikeille asioille. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. En voi suojautua elämältä toisin sanoen.

5 kommenttia:

  1. Onko mummo se sama, joka liittyi feispukkiin joskus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.tori.fi/varsinais-suomi/Ilmastointilaite_7139310.htm?ca=16&w=1 ;]

      Poista
  2. Joo, mummi on ollut aika tärppi ihan viimeaikoihin saakka. Pientä hämminkiä ollut ilmassa pari vuotta, mutta lähinnä ovat menneet asioiden tarkennuksilla ohitte. Mut nyt on parissa kuukaudessa kunto huonontunut radikaalisti ja alkanut pelottaa sekä mummia itseään että lähipiiriä.

    Mulla on se helleongelma lähinnä oikeen tosi kuumalla ja iltaisin, aamupäivä on ollut ihan siedettävä kun pitää ikkunaa auki. Pitää katella noita ilmastointilaitteita, ne vaan pitää kauheeta meteliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tulehdukset suljettu pois noiden juttujen suhteen? Mm. virtsatietulehdus ja kuivuminen tekee sekavaksi ja harhaiseksi, vaikka varmasti siellä osastolla ne elimelliset asiat tsekataan.

      Poista
    2. joo, oli jotain häikkää niissäkin, mutta myös aivokuvissa :-/

      Poista