Olin tänään tällaisen tyypin valmennuksessa molempien heposten kanssa Askaisissa. Olin aika epätietoinen siitä pärjäänkö niiden kanssa mitenkään, kun molemmat pojat ovat olleet aika pöljiä viime päivinä / viikkoina. Luotin kuitenkin aiempaan kokemukseen ko. valmentajasta, että hän on niin rauhallinen ja ammattitaitoinen, että häneen jos keneen voin luottaa haastavassakin tilanteessa.
Kuljetus sujui muuten hyvin, paitsi että aamulla oli pieniä vaikeuksia saada A) auton vetokoukku kiinnitettyä -20C pakkasessa B)Taavi traikkuun. Jälkimmäinen kuitenkin oli paljon helpompi homma loppujen lopuksi vaikka minulla oli vain mieheni apuna lastaamisessa.
Maunon vuoro oli ensin. Selitin koko historian, sen että on ollut suuvamman takia huonossa kunnossa ja nyt kiukutellut sekä epävarman vuokraajan kanssa, että muutenkin ollut poikkeuksellisen uhmakas. Mauno oli hyvin pörheä koko ajan, oikein nauratti kun tunsin miten pönäkästi se askelsi ja venytti kaulaa kaarelle sellaisiin mittoihin, ettei ikinä. Kevättä siis :-). Valmentaja tykkäsi että sillä on hienot lavat ja muutenkin. Jostain syystä hän erityisesti pyysi kehumaan hevosta useammin. En pysty puhumaan kahta kieltä yhtä aikaa, ja siksi en jutellut hevoselle, kun olisi tuntunut hölmöltä kehua sitä englanniksi. Ensin teimme ympyrällä ja isonsimme ja pienensimme sitä (tämä oli minulle tuttua ja ymmärsin että sen tarkoitus on rauhoittaa hevosta). Sitten teimme kolmikaarista uraa ja voltteja siihen. Muuten hyvä mutta en ensin tajunnut mitä hän tarkoittaa "serpentiinillä". Sitten teimme väistöjä joiden tarkoitus oli saada lapoja edelleen irtonaisemmiksi. Koko ajan hän pyysi minua katsomaan ylös ja vapauttamaan jalkaa alas (feel the sponge...). Nämä ovat helmasyntejäni kaikilla kielillä. Sitten teimme kahdeksikkoa siten että asetus pysyy samana, eli toisessa päässä hevonen asetetaan ulos. Mauno selviytyi tästä hienosti vaikka melkein kuulin sen sanovan WTF ;-). Ja kaikki tämä siis käynnissä, missä Mauno liikkui kevyesti ja edelleen hyvin pörheänä. En halunnut pilata hommaa ravilla, koska tiesin sen johtavan kiihdytyskisoihin. So far so good.
Taavi oli yllättävän rauhallinen, mutta suunnitelmani mukaan halusin sille kaverin maneesiin mukaan. Maneesissa rauhallisuus jatkui mutta Taavi yllättävän itsepäisesti vastusti selkäännousua. Valmentaja jutteli miten hän on nuorempana ollut töissä Itävallassa, mistä Haflinger -rotu on kotoisin ja tavanneensa useita itsepäisiä rodun edustajia. Minusta Taavi ei ole erityisen itsepäinen, mutta vastusteleva ja tietyllä tapaa juoni kylläkin. Taavi oli selvästi rohkeampi kuin edellisellä kerralla ja koska hänkin oli edellisenä päivänä päässyt kiikuttamaan vuokraajaa, yritti nytkin lievästi poistua tilanteesta. Taavin kanssa teimme samoja juttuja ja lopuksi käynti - ravi -siirtymisiä. Hyvässä järjestyksessä, kunnes ulkoa kuului jotain ääniä, mitä itse en edes kuullut. Valmentaja nappasi ohjasta kiinni ja rodeo estyi ja kuihtui kokoon. Luulen että muuten olisimme singonneet jonnekin ulkoavaruuteen. Taavin kohdalla hän erityisesti painotti sen siedättämistä outoihin juttuihin ja hyvin selkeiden apujen käyttöä siten että istuisin suoremmassa. Jos olen liian etukenossa, hevonen ei saa takajalkojaan käyttöön ja tuntee olevansa yksin tilanteessa. Good point!
Tällainen oli siis klassisen kouluratsastuksen valmennus :-)
Olen kiitollinen että minulla on mies joka uskollisesti jaksaa kuljettaa minua ja pölhöjä ponejani, vaikka siinä menee koko päivä. Mahtava tuki kotijoukoista :-)!
edit. Tämä oli siis toinen kerta SJC:n valmennuksessa, edellinen oli marraskuussa ja silloin oli vain Taavi mukana.
Kuljetus sujui muuten hyvin, paitsi että aamulla oli pieniä vaikeuksia saada A) auton vetokoukku kiinnitettyä -20C pakkasessa B)Taavi traikkuun. Jälkimmäinen kuitenkin oli paljon helpompi homma loppujen lopuksi vaikka minulla oli vain mieheni apuna lastaamisessa.
Maunon vuoro oli ensin. Selitin koko historian, sen että on ollut suuvamman takia huonossa kunnossa ja nyt kiukutellut sekä epävarman vuokraajan kanssa, että muutenkin ollut poikkeuksellisen uhmakas. Mauno oli hyvin pörheä koko ajan, oikein nauratti kun tunsin miten pönäkästi se askelsi ja venytti kaulaa kaarelle sellaisiin mittoihin, ettei ikinä. Kevättä siis :-). Valmentaja tykkäsi että sillä on hienot lavat ja muutenkin. Jostain syystä hän erityisesti pyysi kehumaan hevosta useammin. En pysty puhumaan kahta kieltä yhtä aikaa, ja siksi en jutellut hevoselle, kun olisi tuntunut hölmöltä kehua sitä englanniksi. Ensin teimme ympyrällä ja isonsimme ja pienensimme sitä (tämä oli minulle tuttua ja ymmärsin että sen tarkoitus on rauhoittaa hevosta). Sitten teimme kolmikaarista uraa ja voltteja siihen. Muuten hyvä mutta en ensin tajunnut mitä hän tarkoittaa "serpentiinillä". Sitten teimme väistöjä joiden tarkoitus oli saada lapoja edelleen irtonaisemmiksi. Koko ajan hän pyysi minua katsomaan ylös ja vapauttamaan jalkaa alas (feel the sponge...). Nämä ovat helmasyntejäni kaikilla kielillä. Sitten teimme kahdeksikkoa siten että asetus pysyy samana, eli toisessa päässä hevonen asetetaan ulos. Mauno selviytyi tästä hienosti vaikka melkein kuulin sen sanovan WTF ;-). Ja kaikki tämä siis käynnissä, missä Mauno liikkui kevyesti ja edelleen hyvin pörheänä. En halunnut pilata hommaa ravilla, koska tiesin sen johtavan kiihdytyskisoihin. So far so good.
Taavi oli yllättävän rauhallinen, mutta suunnitelmani mukaan halusin sille kaverin maneesiin mukaan. Maneesissa rauhallisuus jatkui mutta Taavi yllättävän itsepäisesti vastusti selkäännousua. Valmentaja jutteli miten hän on nuorempana ollut töissä Itävallassa, mistä Haflinger -rotu on kotoisin ja tavanneensa useita itsepäisiä rodun edustajia. Minusta Taavi ei ole erityisen itsepäinen, mutta vastusteleva ja tietyllä tapaa juoni kylläkin. Taavi oli selvästi rohkeampi kuin edellisellä kerralla ja koska hänkin oli edellisenä päivänä päässyt kiikuttamaan vuokraajaa, yritti nytkin lievästi poistua tilanteesta. Taavin kanssa teimme samoja juttuja ja lopuksi käynti - ravi -siirtymisiä. Hyvässä järjestyksessä, kunnes ulkoa kuului jotain ääniä, mitä itse en edes kuullut. Valmentaja nappasi ohjasta kiinni ja rodeo estyi ja kuihtui kokoon. Luulen että muuten olisimme singonneet jonnekin ulkoavaruuteen. Taavin kohdalla hän erityisesti painotti sen siedättämistä outoihin juttuihin ja hyvin selkeiden apujen käyttöä siten että istuisin suoremmassa. Jos olen liian etukenossa, hevonen ei saa takajalkojaan käyttöön ja tuntee olevansa yksin tilanteessa. Good point!
Tällainen oli siis klassisen kouluratsastuksen valmennus :-)
Olen kiitollinen että minulla on mies joka uskollisesti jaksaa kuljettaa minua ja pölhöjä ponejani, vaikka siinä menee koko päivä. Mahtava tuki kotijoukoista :-)!
edit. Tämä oli siis toinen kerta SJC:n valmennuksessa, edellinen oli marraskuussa ja silloin oli vain Taavi mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti