13.3.2013

Kiitos itselleni ja muutamlle muullekin ;-)

Hevosharrastuksen myötä on muodostunut hyviä ihmissuhteita jotka parhaimmillaan tukevat omaa kasvua auttavat tulemaan todelliseksi itsekseen. Ystävät ovat niitä joiden kanssa on ikäänkuin lomalla ja sitten taas jaksaa olla välittämättä sellaisista kohtaamisista joissa ei tule ymmärretyksi. Viime vuosina olen saanut todella paljon vahvistusta hyvistä ihmissuhteista. Olen niin onnekas kun olen löytänyt harrastukseni ja elämäni tueksi kertakaikkisen mahtavia ihmisiä. Tavallisia, virheitä tekeviä, rikkinäisiä mutta silti niin tuntevia ja ajattelevia. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen jokaisesta hetkestä.

Useimmilla ihmisillä on tarve tulla toisten yhteyteen, mutta toisilla ei vain ole taitoja vastavuoroisuuteen. Toisaalla ovat sitten ne jotka tekevät kaikkensa jotta eivät tulisi torjutuiksi. Taidan itse kuulua vahvasti jälkimmäiseen porukkaan. Olemalla kiva, kiltti ja joustava, antaa helposti sen kuvan että on käytettävissä kaikenlaisiin tarpeisiin. Myös huonon itsetunnon pönkittämiseen.

Yhdellä heppakurssilla kuulin totuuden. Että olen kuin uppotukki jonka päällä seistään jotta ei itse uppoaisi. Olen ikuisesti kiitollinen sille joka sen ääneen sanoi, vaikka tulin siitä vihaiseksi ja lamaantuneeksi. Uppotukki ei pysty hengittämään. Elvyttäminen ei veden alla auta, pitää päästä kiireesti  pinnalle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti