Valmennusta

Ystäväni tuli pitämään minulle ja Taaville maastakäsittelyvalmennusta liittyen Tavoitteisiin. Sain paljon vinkkejä molempia vaivanneeseen epävarmuuteen, siihen että pitää pyytää riittävän yksinkertaisia asioita selkeästi. Kehonhallintani valmennustilanteissa on aina ollut heikkoa, hämmennyn herkästi ohjeista ja menen suunnissa sekaisin. Sain kuitenkin juonesta kiinni. Isoin anti oli katsella ystäväni määrätietoista työskentelyä Taavin kanssa, ja sitä miten tyytyväisenä Taavi pysyi huolimatta hiukan voimakkaammastakin pyynnöstä tai rajaamisesta. Takapään jännittyneisyys on siis nimenomaan henkistä jännitystä, sitä että sillä on epävarma olo kun pyydetään asioita epämääräisesti.

Helposti omasta hevosesta / koirasta / lapsesta / puolisosta (?) alkaa ajattelemaan jotenkin ongelmakeskeisesti, koska suhde lähellä oleviin asioihin jotenkin kuormittuu omasta epävarmuudesta. Viimeksi eilen nimittäin sain itseni kiinni varsin epäuskoisista Taaviin liittyvistä ajatuksista. Nyt kaikki sellainen tuntui etäiseltä ja turhalta.

Minua mietityttää taas oma taipumukseni säpsähdellä. Selässä en tee sellaista, enkä silloin jos olen riittävän fokusoitunut johonkin tekemiseen. Maasta käsin työskenneltäessä saatan säpsähtää aika voimakkaastikin jos hevonen pelästyy jotain. Tiedän että se liittyy johonkin mitä en muista, koska se tulee niin selkäytimestä. Lapsena olen ilmeisesti pelästynyt jotain mistä on jäänyt päälle sellainen automaattinen reaktio.