1.3.2014

Päätös

Tällä viikolla tein päätöksen, että erityislapselle pitää löytää uusi (sijais)koti. Pistin sanaa kiertämään ja muutama halukas ilmoittautui. Ja eilen Mauno sitten lähti uuteen kotiin.

Oli jotenkin jännä katsoa sitä uuden omistajan kanssa. Tunsin ylpeyttä siitä miten paljon se osaa ja surua siitä että se on niin sekaisin. Tiedän että pärjäävät jos uusi omistaja tyytyy tekemään asioita helpoiksi, mutta tiedän myös että ongelmia tulee jos vaatimustaso kasvaa.

Olo on lähinnä hämmentynyt. Totta kai osittain syyllinenkin, mutta enemmän kuin luovuttaneeni ajattelen luopuneeni. Ja ystäviltä olen saanut paljon tukea asiassa. Nyt voin keskittyä täysin Iidan kouluttamiseen.Ja huomaan olevani aika loppu, mutta uskon voimeni palaavan kevään mittaan kun työmäärä hiukan helpottaa.

Iidan kanssa todella ollaan ratsastuksellisesti alussa. Painonpudotusprojekti etenee ja olen ratsastanut sillä nyt pari kertaa viikossa, kerran viikossa tehnyt pitkän kävelylenkin ja sitten meillä on vuokraaja. Iidan lihaksisto kehittyy vähitellen varsomisten jäljiltä ja uskon että syksyllä on aika erinäköinen poniini.

Terapiatyötä olemme jo tehneetkin. Iida on herkkujen suhteen hiukan vaativa ja sille pitää opettaa etäisyyden pitämistä ja kohteliaisuutta, mutta muuten se on kaikinpuolin helppo ja tervepäinen vaikkakin omavarainen tytsy. Omavaraisuus tarkoittaa sitä että se on hyvin itsetietoinen ja tekee asiat itselleen helpoksi.

Tämä on ollut rankka viikko, ja nyt olen kaverin luona ja  työnohjaajakoulutuksessa viikonlopun. Ja flunssassa. Lepo olisi tarpeen ja onneksi täällä tutussa kyläpaikassa emäntä vaipuu unten maille alkuillasta ja saan vain olla möllöttää koirien kanssa sohvalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti