22.3.2014

Etappeja ja suhteiluja

Olen kuukauden sisällä saanut valmiiksi pari opiskeluprojektia ja aloittanut uuttakin. Helmikuussa aloitin kahden vuoden projektin vaikeiden traumojen ja dissosiaatiohäiriöiden hoidosta. Se koulutus on sisällöltään ehkä paras missä olen ollut. Pari viikkoa sitten sain työnohjaajan pätevyyden ja tänään oli viimeinen kerta psykofyysisen psykoterapian peruskurssista.

Olen siis opiskellut paljon monessa eri porukassa. Jossain ryhmässä ei tule sellaista yhteisöllisyyden ja jakamisen kokemusta ollenkaan ja jossain pitää itsensä emotionaalisesti "irti" sosiaalisesta liittymisestä. Tässä viimeisimmässä ryhmän merkitys oli isompi kuin yleensä ja emotionaalisesti se oli jollain tapaa merkittävämpi kuin teoreettisesti. Jakaminen, avoimuus, turvallisuus ja liittyminen toisiin lähti aivan toiselle tasolle kuin yleensä. Näissä koulutuksissa olen tavannut joitain tosi tärkeitä ihmisiä, sieluntovereita joiden suhteen olen ollut muutenkin viime vuosina onnekas. Olen viimeisen parin vuoden aikana saanut muutaman todella tärkeän ystävän. Jakaminen, emotionaalinen hoivatuksi ja kuulluksi tuleminen nostaa yhtävyyssuhteen ihan toiselle levelille kuin monissa muissa aikuisiän kohtaamisissa.

Tällä kertaa mukana oli myös hämmennystä ympäristön reaktioista. Monta kertaa olen jakanut yhteisiä kokemuksia kollegan kanssa käyden pitkiä intensiivisiä keskusteluita viinilasin äärellä, junamatkoilla, yhteisissä hotellihuoneissa yömyöhälle höpötellen jne. Mutta kun tämä kollega sattuikin tällä kertaa olemaan "väärää sukupuolta", niin asia herätti kysymyksiä ja uteliaisuutta. Ammatillinen kiinnostus voi johtaa myös eroottiseen kiinnostukseen, samoin ystävystyminen voi syventyä rakkaudeksi, mutta kaikki ei aina ole kuitenkaan ihan sitä miltä se näyttää. Ei aikuisten ihmisten pitäisi joutua selittelemään suuntautumisiaan tai vakuuttelemaan suhteidensa laatua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti