Picadero

Nyt juuri ei ole aivotoimintaa muuhun kuin kuvien lisäämiseen. Kirjoitan kuvatekstit kun jaksan ;-)

Valmennusta

Ystäväni tuli pitämään minulle ja Taaville maastakäsittelyvalmennusta liittyen Tavoitteisiin. Sain paljon vinkkejä molempia vaivanneeseen epävarmuuteen, siihen että pitää pyytää riittävän yksinkertaisia asioita selkeästi. Kehonhallintani valmennustilanteissa on aina ollut heikkoa, hämmennyn herkästi ohjeista ja menen suunnissa sekaisin. Sain kuitenkin juonesta kiinni. Isoin anti oli katsella ystäväni määrätietoista työskentelyä Taavin kanssa, ja sitä miten tyytyväisenä Taavi pysyi huolimatta hiukan voimakkaammastakin pyynnöstä tai rajaamisesta. Takapään jännittyneisyys on siis nimenomaan henkistä jännitystä, sitä että sillä on epävarma olo kun pyydetään asioita epämääräisesti.

Helposti omasta hevosesta / koirasta / lapsesta / puolisosta (?) alkaa ajattelemaan jotenkin ongelmakeskeisesti, koska suhde lähellä oleviin asioihin jotenkin kuormittuu omasta epävarmuudesta. Viimeksi eilen nimittäin sain itseni kiinni varsin epäuskoisista Taaviin liittyvistä ajatuksista. Nyt kaikki sellainen tuntui etäiseltä ja turhalta.

Minua mietityttää taas oma taipumukseni säpsähdellä. Selässä en tee sellaista, enkä silloin jos olen riittävän fokusoitunut johonkin tekemiseen. Maasta käsin työskenneltäessä saatan säpsähtää aika voimakkaastikin jos hevonen pelästyy jotain. Tiedän että se liittyy johonkin mitä en muista, koska se tulee niin selkäytimestä. Lapsena olen ilmeisesti pelästynyt jotain mistä on jäänyt päälle sellainen automaattinen reaktio.

Tavoitteita

Mietin mitkä olisivat sopivia tavoitteita heppatyöskentelylle lähikuukausina.

Taavin kohdalla kolme tavoitetta on:

1. Luottamuksen vahvistaminen niin että epävarmuus, laumariippuvuus ja ympäristön "kyttäily" vähenisi.
2. Sen auttaminen parempaan tasapainoon siten että oppisi käyttämään paremmin takapään lihaksia.
3. Laukkatyöskentelyn aloittaminen.

Maunon kohdalla kolme tavoitetta on:

1. Lihaksiston vahvistaminen siten että oppii käyttämään selkäänsä paremmin. Talven hammasongelman takia lihakset hiukan kutistuneet.
2. Rennot ja kootummat laukannostot.
3. Maasta käsin työskentely... en yhtään tiedä miten tästä eteenpäin

Mopo keulii :-)

IC-ruunani Mauno on kärsinyt syömisongelmista ehkä kuukauden verran, kunnes tajusin mistä laihtuminen ja väsähtyneisyys johtui. Perjantaina vein sen klinikalle. Hampaissa oli säännöllisistä raspauksista huolimatta isoja piikkejä jotka viilattiin pois.

Tänään Mauno oli entisellään, eli reipas ja innokas. Tuli aamulla pihatossa vastaani ja työnsi päänsä riimuun. Ratsastaessa olisi tehnyt vaikka mitä, mutta toppuuttelin hiukan kun oli perjantaina saanut myös rokotuksen. Teimme lähinnä lateraalisia liikkeitä, eli isoja ja pieniä ympyröitä, avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä. Ravi-seis-ravi siirtymisissä Mauno innostui hiukan keulimaan, mitä se tekee usein, eli ottaa niin topakan liikkellelähdön että etupää nousee ilmaan. Hassu Mauno.

Päätin että nyt ratsastan sillä hiukan enemmän ja yritän keskittyä toisen hevoseni kanssa maastakäsin työskentelyyn, koska se selvästikään ei oikein luota minuun. Ratsailla on selkeämpää, se tietää mitä siltä odotetaan ja on herkkä avuille, mutta maastakäsin se hermostuu.

Alku

Hevostaitoharjoittelua, kehollista vuorovaikutusta, luottamuksen ansaitsemista