Kiintymysaiheinen viikonloppu. Mukavaa oleilua ihmisen kanssa jonka kanssa ollut yhteinen koti viimeiset 15 vuotta. Kiintymystä kai sekin ;-). Ja aika syvälliset keskustelut aiheesta hyvän ystävän kanssa. Mietittiin miksi parisuhde tai seksisuhde menee ystävyyden edelle, siis eikö oikein hyvä ystävyyssuhde ole ikäänkuin "rehellisempi" kun siihen ei sisälly niin suurta taantumisen ongelmaa (ihmisethän taantuvat läheisissä suhteissaan, etenkin parisuhteissaan). Itse koen parhaaksi parisuhteeksi "kaverisuhteen" ja parhaaksi ystävyyssuhteeksi sellaisen missä ollaan niinkuin "sieluntovereita". Rakastuessaan tai ihastuessaan kuitenkin hullaantuu jostain sellaisesta "fantasiahahmosta" joka vastaa tyydyttymättömiin kiintymystarpeisiin.
Gloria Salon mukaan paras kiintymyssuhde on sellainen jossa ei olla "kiinni", eli mahdollisimman vapaa peloista ja jännitteistä jotka usein riivaavat kiintymyssuhteita. "Aikuisuuden romanttiset rakkaussuhteet heijastavat lapsuudessa omaksuttuja kiintymystyylejä. Jokainen taantuu ajoittain läheisissä parisuhteissa lapsen kaltaiseksi. Varhaisiän kiintymysmallit vaikuttavat tutkimuksien valossa vakailta ja melko pysyviltä sisäisiltä rakenteilta. Ihmiset kiinnittyvät puolisoihinsa pitkälti lapsuudessa omaksuttujen mallien mukaisesti; turvallisesti, välttelevästi, takertuvasti tai pelokkaasti."
Tässä Salon jutussa arveltiin että tietoisuustaitojen harjoittelu toisi omiin kiintymyssuhdemalleihin:
"Osa ihmisistä oppii ylittämään lapsuuden vuorovaikutuksessa omaksutun turvattomuuden ja toisiin ihmisiin kohdistuvan luottamuksen puutteen. Syvempi itseymmärrys ja uudet tukevat ihmissuhdekokemukest voivat muokata kiintymystyyliä turvallisemmaksi aikuisiällä. Syvien rakenteiden muuttaminen vaatii vanhoista malleista poisoppimista samalla kun uudet tilanteet ja kokemukset vahvistavat uusien lähestymistapojen oppimisen. Tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo (mindfulness) on yksi tapa, jolla tällaista uutta itse-tietoisuutta voi kehittää."
Mindfulness on loistavasti integroitu osaksi kognitiivista psykoterapiaa, mutta se ei riitä eikä toimi jos niihin syvemmällä oleviin malleihin ei päästä ensi käsiksi. Kiintymysmalli ei voi olla asia joka sivuutetaan, kun se on niin iso osa meitä. Luottamuksen kehittyminen on tärkeintä ja ensisijaista. Ja se voi tapahtua korjaavien kokemusten kautta, mitä voivat olla ammattiapua tai sitten ihan vaan hyviä parantavia ihmissuhteita. Huonot kokemukset ihmissuhteista, olivat ne sitten terapiasuhteita tai muita, vain lisäävät ongelmaa. Tajusin tätä lukiessani, miksi minulla on aika turhautunut suhtautuminen mindfulnessiin, vaikka sitä ei varsinaisesti tässä mitenkään alleviivattu, kuin artikkelin viimeisessä lauseessa: "Ennen kuin oppii kiinnipitämättömyyden jalon taidon, on opittava kiintymään turvallisesti ja luottamaan toisiin ihmisiin. Turvalliselta pohjalta on huomattavasti helpompi kulkea Buddhan jalanjäljissä."
Gloria Salon mukaan paras kiintymyssuhde on sellainen jossa ei olla "kiinni", eli mahdollisimman vapaa peloista ja jännitteistä jotka usein riivaavat kiintymyssuhteita. "Aikuisuuden romanttiset rakkaussuhteet heijastavat lapsuudessa omaksuttuja kiintymystyylejä. Jokainen taantuu ajoittain läheisissä parisuhteissa lapsen kaltaiseksi. Varhaisiän kiintymysmallit vaikuttavat tutkimuksien valossa vakailta ja melko pysyviltä sisäisiltä rakenteilta. Ihmiset kiinnittyvät puolisoihinsa pitkälti lapsuudessa omaksuttujen mallien mukaisesti; turvallisesti, välttelevästi, takertuvasti tai pelokkaasti."
Tässä Salon jutussa arveltiin että tietoisuustaitojen harjoittelu toisi omiin kiintymyssuhdemalleihin:
"Osa ihmisistä oppii ylittämään lapsuuden vuorovaikutuksessa omaksutun turvattomuuden ja toisiin ihmisiin kohdistuvan luottamuksen puutteen. Syvempi itseymmärrys ja uudet tukevat ihmissuhdekokemukest voivat muokata kiintymystyyliä turvallisemmaksi aikuisiällä. Syvien rakenteiden muuttaminen vaatii vanhoista malleista poisoppimista samalla kun uudet tilanteet ja kokemukset vahvistavat uusien lähestymistapojen oppimisen. Tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo (mindfulness) on yksi tapa, jolla tällaista uutta itse-tietoisuutta voi kehittää."
Mindfulness on loistavasti integroitu osaksi kognitiivista psykoterapiaa, mutta se ei riitä eikä toimi jos niihin syvemmällä oleviin malleihin ei päästä ensi käsiksi. Kiintymysmalli ei voi olla asia joka sivuutetaan, kun se on niin iso osa meitä. Luottamuksen kehittyminen on tärkeintä ja ensisijaista. Ja se voi tapahtua korjaavien kokemusten kautta, mitä voivat olla ammattiapua tai sitten ihan vaan hyviä parantavia ihmissuhteita. Huonot kokemukset ihmissuhteista, olivat ne sitten terapiasuhteita tai muita, vain lisäävät ongelmaa. Tajusin tätä lukiessani, miksi minulla on aika turhautunut suhtautuminen mindfulnessiin, vaikka sitä ei varsinaisesti tässä mitenkään alleviivattu, kuin artikkelin viimeisessä lauseessa: "Ennen kuin oppii kiinnipitämättömyyden jalon taidon, on opittava kiintymään turvallisesti ja luottamaan toisiin ihmisiin. Turvalliselta pohjalta on huomattavasti helpompi kulkea Buddhan jalanjäljissä."
Hiukan sekavasti selitetty näin helteen pehmittämällä päällä juuri ennen nukkumaanmenoa, mutta pointtini siis tässä on se että SIIHEN TARVITAAN TOINEN IHMINEN; KANSSAKULKIJA. Meditointi ilman rakkaudellista kohtaamista ei vie asiaa eteenpäin. Olisi tietenkin näppärää jos ihmisiä voisi ikäänkuin ohjelmoida. Siksi en oikein usko sellaiseen terapiaa jota olen opiskellut ja itsekin käynyt, siis puhtaaseen kognitiiviseen tai ratkaisukeskeiseen lyhytterapiaan jossa terapiasuhteen merkitys on minimissään ja terapeutti on enemmänkin kuin valmentaja.
******************
Taavi on välttelevästi kiinnittynyt hevonen. Sen elämässä on ollut liikaa muutoksia, liikaa ristiriitaista käytöstä, liikaa vastuuta kannettavana. Tärkeintä sen kanssa on näyttää sille että siitä huolehditaan. Olen löytänyt sille mainion vuokraajan, pariskunnan joilla tuntuu ihan luonnostaan olevan hyvä tatsi näihin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti