Tämä on yksi niistä aihepiireistä joista uudestaan ja uudestaan päätän olla kirjoittamatta, ja sitten kuitenkin teen sen.
Viikon teemaksi on taas nousemassa falskius vuorovaikutuksessa, "väärän minän" tarjoaminen toisille. Jokaisella tulee joskus tarve suojata sisintään. Kun väärät minät puhuvat, syntyy helposti kaksoisviestinnän sekametelisoppa jossa todelliset pelot toimivat yllykkeinä vaikka toiminta onkin tarkkaa peittelyä.
Olen taas kerran joutunut tilanteeseen jossa on parempi olla sanomatta mitään. Onneksi minulta on ääni pois, mikä selittää myös tämän loputtoman pohdinnan mahdollisuuden. Ääni on minun heikko kohtani. En juuri koskaan tule muulla tavoin kipeäksi, jos ei kroonista migreeniä lasketa. Päänsärky ja äänen katoaminen viestittävät minulle sitä että olen ollut tilanteessa jossa olen joutunut sulkemaan suuni.
Ihmisten keskeneräisyys ei yleensä ahdista minua ja siksi onkin kummallista miksi joidenkin kohdalla se ahdistaa paljonkin. Näin on silloin jos ko. henkilöllä on valtaa ja taitoa peitellä sisintään. Ja jos sitä peiteltävää on paljon. Kokemuksesta tiedän että tämä on ollut minun kompastuskiveni työyhteisöissä. Päätän uudestaan ja uudestaan olla hiljaa ja sitten en kuitenkaan siihen pysty. Huomaamattani teen liikaa tarkentavia kysymyksiä tai viestitän muuten epämukavuutta joka tulkitaan uhaksi.
Joskus olen tutustunut hevosavusteisen psykoterapian kirjallisuuteen jossa hevosilla katsottiin olevan kyky nähdä falskiuden taakse ja ilmaista ihmisille heidän käytöksensä ja tunteittensa ristiriidan. Toisaalta ja toisaalta. Tiedän paljon hevosalan ammattilaisia jotka tunnetasolla hyvinkin ristriitaisella toiminnallaan pärjäävät eläinten kanssa vallan mainiosti. Hevonen sietää epävarmuutta ja aggressiivisuutta oppimalla sulkemaan itsensä epämääräisen viestinnän ulottumattomiin. Mikä ei tietenkään ole sille hyvä tilanne, eikä edistä yhteistyötä. Siksi sellaista pitää välttää, eikä asettaa eläimiä alttiiksi ristiriidoille joite niiden ei kuulu selvittää. (Kuten ei pitäisi ihmisiäkään ;-). ) Ja itseasiassa minua ärsyttää sellainen eläinten mystifiointi ja sotkeminen ihmisten tarpeisiin. Miksi ihmeessä eläimiä pitäisi käyttää sellaiseen? Tai ylipäätään antaa niille vieraita rooleja tai hahmoja.
Viikon teemaksi on taas nousemassa falskius vuorovaikutuksessa, "väärän minän" tarjoaminen toisille. Jokaisella tulee joskus tarve suojata sisintään. Kun väärät minät puhuvat, syntyy helposti kaksoisviestinnän sekametelisoppa jossa todelliset pelot toimivat yllykkeinä vaikka toiminta onkin tarkkaa peittelyä.
Olen taas kerran joutunut tilanteeseen jossa on parempi olla sanomatta mitään. Onneksi minulta on ääni pois, mikä selittää myös tämän loputtoman pohdinnan mahdollisuuden. Ääni on minun heikko kohtani. En juuri koskaan tule muulla tavoin kipeäksi, jos ei kroonista migreeniä lasketa. Päänsärky ja äänen katoaminen viestittävät minulle sitä että olen ollut tilanteessa jossa olen joutunut sulkemaan suuni.
Ihmisten keskeneräisyys ei yleensä ahdista minua ja siksi onkin kummallista miksi joidenkin kohdalla se ahdistaa paljonkin. Näin on silloin jos ko. henkilöllä on valtaa ja taitoa peitellä sisintään. Ja jos sitä peiteltävää on paljon. Kokemuksesta tiedän että tämä on ollut minun kompastuskiveni työyhteisöissä. Päätän uudestaan ja uudestaan olla hiljaa ja sitten en kuitenkaan siihen pysty. Huomaamattani teen liikaa tarkentavia kysymyksiä tai viestitän muuten epämukavuutta joka tulkitaan uhaksi.
Joskus olen tutustunut hevosavusteisen psykoterapian kirjallisuuteen jossa hevosilla katsottiin olevan kyky nähdä falskiuden taakse ja ilmaista ihmisille heidän käytöksensä ja tunteittensa ristiriidan. Toisaalta ja toisaalta. Tiedän paljon hevosalan ammattilaisia jotka tunnetasolla hyvinkin ristriitaisella toiminnallaan pärjäävät eläinten kanssa vallan mainiosti. Hevonen sietää epävarmuutta ja aggressiivisuutta oppimalla sulkemaan itsensä epämääräisen viestinnän ulottumattomiin. Mikä ei tietenkään ole sille hyvä tilanne, eikä edistä yhteistyötä. Siksi sellaista pitää välttää, eikä asettaa eläimiä alttiiksi ristiriidoille joite niiden ei kuulu selvittää. (Kuten ei pitäisi ihmisiäkään ;-). ) Ja itseasiassa minua ärsyttää sellainen eläinten mystifiointi ja sotkeminen ihmisten tarpeisiin. Miksi ihmeessä eläimiä pitäisi käyttää sellaiseen? Tai ylipäätään antaa niille vieraita rooleja tai hahmoja.
En koe millään tavalla tarpeellisena sitä että hevosten pitäisi olla jollain tavalla hyvin vaikuttavia tai paljastavia. Minun hevosillani on rooli jossa ne saavat oma omana itsenään ja niiden kanssa harjoitellaan toimimaan siten että niiden tarpeet huomioidaan. Niitä ei käytetä, mutta niiltä voi oppia paljon.
***************
Olen harjoittanut meditatiivista siivousta. Siivoan koska siitä tulee hyvä mieli, on mukavampi sairastaa siistissä kodissa. Kuuntelen kehoani ja määrittelen tarkkaan miten usein pitää levätä ja miten isoja paloja siivoan kerrallaan. Päivän tavoitteena on imurointi (tehty), kukkapenkkien haravointi (tehty), pyykkivuoren selvittäminen ja pihakalusteiden raahaaminen terassille (viimeksi mainittu edellyttää poikien lahjontaa, jota varten olen hankkinut jäätelöpaketin). Ensimmäinen "kesäpäivä" ja mittarissa +23C ei ole hullumpi sairaslomapäivä ollenkaan ;-).
***************
Olen harjoittanut meditatiivista siivousta. Siivoan koska siitä tulee hyvä mieli, on mukavampi sairastaa siistissä kodissa. Kuuntelen kehoani ja määrittelen tarkkaan miten usein pitää levätä ja miten isoja paloja siivoan kerrallaan. Päivän tavoitteena on imurointi (tehty), kukkapenkkien haravointi (tehty), pyykkivuoren selvittäminen ja pihakalusteiden raahaaminen terassille (viimeksi mainittu edellyttää poikien lahjontaa, jota varten olen hankkinut jäätelöpaketin). Ensimmäinen "kesäpäivä" ja mittarissa +23C ei ole hullumpi sairaslomapäivä ollenkaan ;-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti