5.5.2013

Haukottelusta Flow -tilaan

Olen aloittanut toisen vuoden EASEL opinnot, eli Eläinavusteisen kokemuksellisen tunnetaitovalmennuksen ohjaajasta tulee valmentaja ja työnohjaaja ko. menetelmään liittyen. Minun pitäisi kirjoittaa asiaan liittyvää oppimispäiväkirjaa ja konstruktivistisessa hengessä eli yhdistäen aiempaa tietoa ja kokemusta kyseiseen asiaan.

Tunnetaitovalmennuksen tavoitteena on siis tarkastella tunnereaktioita sosioemotionaalisen oppimisen ja psykososiaalisen kehityksen vaiheiden näkökulmasta psykoedukatiivisella ja tavoitteellisella työskentelyotteella, ts. havainnoimalla ihmisten ja eläinten vuorovaikutusta käsitellään ihmisten välillä ja mielessä tapahtuvia prosesseja käsitteellistäen niitä ratkaisukeskeisessä avoimessa dialogissa. Tarkoituksena on niinkuin psykoterapiassakin, katsoa ja havainnoida tunteita, ei velloa niissä, vaan pysyä "kognitiivisella kaistalla".

Tätä menetelmää voi hyvin verrata Theraplay, leikkiterapiaan tai mentalisaatioterapiaan, eli kokemuksellisuus johon myös elänavusteinen työskentely liittyy, tapahtuu aina hyvässä vuorovaikutushengessä leikin tai yhteisen tekemisen avulla, jolloin vuorovaikutus on tasavertaista ja kuuntelevaa.

Tunteiden ja vuorovaikutuksen havainnointi ja ohjaaminen edellyttää ohjaajalta hyvää sosiaalista silmää ja kykyä havaita omia sisäisiä prosessejaan sekä myös toisissa ja meidän välillä tapahtuvia prosesseja. Toisten, omien ja eläimen tarpeiden huomaaminen edellyttää hyvää läsnäoloa ja kykyä erottaa omat ja toisen tunteet toisistaan. Viimeisen vuoden aikana olen perehtynyt tietoisuustaitoihin ja parempaan  keholliseen läsnäoloon. Olen käynyt jo pari vuotta työnohjauksessa kehopsykoterapeutilla, osallistunut Funktionaalisen kehotietoisuuden koulutukseen ja lukenut paljon kirjallisuutta liittyen kehollisiin menetelmiin erityisesti traumatyön ja sijaistraumatisoitumisen kohdalla.

Erityisesti minua kiinnostaa asiaan liittyvä biologinen puoli. Mitä aivoissa / kehossa tapahtuu kun pääsemme parempaan ja selkeämpään läsnäoloon itsemme ja ympäristömme välillä. Kurssilla kerroin kokemuksestani ajautua haukottelevaan ja uneliaaseen tilaa silloin kun potilas tuntuu puhuvan asian vierestä tai ristiriitaisesti (heh, oikeasti en sentään haukottele vaan nielen ne tottuneesti ja keksin jotain toiminnallista pitääkseni itseäni "kaistalla" ja saattaakseni hommaa eteenpäin). Hämmennys vie minut pois kognitiiviselta kaistalta ja tuottaa dissosiatiivista sijaistoimintaa. Samaa reaktiota näen joillain potilailla kun he ahdistuvat. Jonkinlaisena vastakohtana "haukottelulle" näkisin flow:n joka syntyy onnistuneesta dialogista. 

Dialogi voi olla myös sisäinen. Kehomieltä meditatiivisesti harjoittaen syntyy hyvää sisäistä tuntumaa ja dialogia. Meditoinnin, kuten hypnoosinkin jälkeen on hyvä ja virkeä olo, ajatukset tuntuvat selkeämmiltä. Mitä aivoissa silloin tapahtuu?

Tänä vuonna olen myös opiskellut ahkerasti EMDR silmänliikemenetelmää, jota en nyt sen tarkemmin ala referoimaan, kuin että se on myös kehollinen terapiametodi jossa traumaattisia tapahtumia ja niiden herättämiä tunteita varovasti eletään uudelleen läpi prosessoimalla samalla niihin liittyviä haitallisia uskomuksia. Eli kognitiivisella kaistalla pysytään jälleen. Kukaan ei oikein tiedä mihin EMDR perustuu, mutta se on erittäin toimiva traumatyössä, niin voimakas, että sen käyttöä vaikeasti traumatisoituneiden kohdalla täytyy tarkkaan harkita. 

***********

Muutama viikko sitten hevoseni ajautui henkiseen kriisiin loukkaantumisen, kivun ja epävarman käsittelyn takia. Se ilmaisi kipua, pelkoa ja turhautumista todella voimakkaasti ja sai minutkin hetkeksi hämmentymään niin että välillemme syntyi epäluottamusta. Hevosen mieli oli kaaoksessa ja valitettavasti onnistuin ensin vain ajamaan sitä enemmän nurkkaan yritykselläni selvittää mistä on kyse. Kognitiivinen kaista piti rakentaa uudelleen, eli minun piti systemaattisesti ja rauhallisesti osoittaa välttämättömien hoitotoimenpiteiden vaarattomuus ja oma luotettavuuteni siinä samalla. Tein sen klassisen ehdollistamisen avulla, mutta samalla tarkkaan omia tunnereaktioitani ja kehonkieltäni havainnoiden, tarkoituksena pitää oma olemiseni mahdollisimman selkeänä ja läsnäolevana. Rakensin sille turvalliset rajat painetta säätelemällä (kyse oli siis harjaamisesta ja kylkiin / vatsaan koskemisesta). Minun piti siis samalla havainnoida sekä hevosen ja itseni kehonkieltä pystyäkseni säätelemään paineen määrää. Viikossa tilanne normalisoitui, mutta vielä tehdään töitä luottamuksen lisäämiseksi jotta päästään sille tasolle missä suhteemme oli.

***********

Viime aikoina olen paljon pohtinut myös omaa herkkyyttäni, mikä johtuu siitä että olen kasvanut skannaamaan ympäristöni turvallisuuttaa liiankin tarkkaan. Näen ja tunnen liikaa, mikä tuottaa pelkoa ja ahdistusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti